Apollonia 125
1892–2017

Hammaslääkäreiden seurassa 125 vuotta

Huhtikuun 16. päivä 2017 tulee kuluneeksi tasan 125 vuotta siitä, kun Matti Äyräpää ja Wilhelm Olander kutsuivat kollegat koolle perustamaan Suomen Hammaslääkäriseuraa. Hammaslääkäriseuralla on ollut keskeinen rooli tiedon välittäjänä ja osaamisen kehittäjänä. Seuramme jäsenmäärä on nyt lähes 7000, ja Apollonian rooli riippumattomana toimijana hammaslääkäreiden koulutuksessa ja tieteellisen tutkimustyön tukijana on jatkuvasti vahvistunut. Apollonian toiminta ei olisi jatkunut menestyksellisesti 125 vuotta ilman aktiivista jäsenkuntaa. Apollonian toiminnan ohjenuorana on perustamisesta lähtien ollut jäsenlähtöisyys ja tällä tiellä seuran toimintaa tullaan myös jatkossa kehittämään.

Täydennyskoulutuksen merkitys kasvaa entisestään, kun Suomessa kuljetaan muun EU-alueen tavoin kohti lääkäreiden resertifikaatiojärjestelmää. Suunnitelmallisen täydennyskoulutuksen toteutuminen on jokaisen hammaslääkärin omalla vastuulla, mutta yhteinen seuramme pyrkii tarjoamaan jokaisen jäsenen tarpeeseen vastaavaa koulutusta. Koulutustoimikuntamme kantaa vastuuta laajasta ja riippumattomasta koulutustoiminnasta. Jaostojemme aktiivinen toiminta koulutustapahtumien järjestäjänä täydentää Apollonian monipuolista koulutustarjontaa. Jaostojen järjestämään koulutukseen on jokainen Apollonian jäsen tervetullut, eikä jaoston jäsenyyskään edellytä alan erikoishammaslääkärin tutkintoa.

Apollonian merkitys suomalaisen tutkimuksen taloudellisena tukijana on ollut ja on yhä suuri. Apollonian yhtenä tärkeänä tehtävänä on huolehtia siitä, että jäsenkunnassa on myös tulevaisuudessa osaavia tutkijoita ja kouluttajia. Tätä tehtävää toteutamme tukemalla nuorta tutkijasukupolvea.

Apollonian jäseninä voimme ylpeinä katsoa taaksepäin järjestömme kehitystä ja muistaa, että me kaikki olemme Apollonian menestyksen tukipilareita.

Hyvää juhlavuotta toivottaen
Timo Närhi
puheenjohtaja

SISÄLLYSLUETTELO

4 Aikajanaa
5 Tiedon, taidon ja tutkimuksen tutkija
5 Opiskelijana mukaan toimintaan
5 Juhlavuoden koulutuspaketti
6 Valmistumisesta ammattiin
7 Täydennyskoulutus yhä tärkeämpää
8 Vieraskynä
9 Kouluttajat - tutkitun tiedon välittäjät
10 Tieteen edistäjä ja tukija
12 Käypää hoitoa
14 Julkaisutoiminnan uudet askelmerkit
16 42 puheenjohtajan matkassa
17 Juhlamitali tiedon lähteellä
17 Kuvanveistäjä Pertti Kukkonen
18 Huoneisto Bulevardilla
19 Juhlavuoden kalenteri

APOLLONIAN JUHLASYMPOSIUM

9.-11.3.2017 Finlandia-talolla

Mikrobiologia ja infektiosairaudet

Torstai 9.3.2017:
Human microbiome in health and disease
Perjantai 10.3.2017
Suun mikrobit ja yleisterveys
Lauantai 11.3.2017
Suun mikrobit terveydessä ja sairaudessa

Symposium on maksuton Apollonian jäsenille Tutustu ohjelmaan

Apollonian 125 v. juhlasymposiumissa kohdistamme katseemme ihmisen mikrobien osuuteen terveyden säilymisessä ja sairauksien synnyssä. Symposiumin kolme päivää ovat täynnä huippu luennoitsijoita ja mielenkiintoisia aiheita. Ensimmäinen päivä käsittelee mm. ihmisen mikrobiomin syntyä, sen vaikutuksia allergioihin ja immunologiseen kehitykseen. Toinen päivä keskittyy suun mikrobien ja yleisterveyden väliseen yhteyteen sekä etsii vastausta mm. kysymyksiin: Mihin olemme infektiosairauksien osalta menossa? Voittaako mikrobien muuntautumiskyky vai löytyykö uusia lääkkeitä? Kolmas päivä tarjoaa mielenkiintoisen tietopaketin suun bakteerien mikrobilääkeherkkyydestä sekä mahdollisuuksista muokata biofilmiä käytännössä. Tervetuloa päivittämään tietosi suun mikrobiologiasta ja infektiosairauksista!

Aikajanaa

1892 Suomen Hammaslääkäriseura perustettiin 16. huhtikuuta.
1893–1936 Koulutustoiminta alkaa kotimaisten ja ulkomaisten opettajien esitelmillä seuran kokousten yhteydessä.
1898 Tieteellisen toiminnan tukemiseksi perustettiin ensimmäinen rahasto.
1902 Helsingissä pidettiin Pohjoismainen Luonnontutkija- ja lääkärikokous, jonka yhteyteen perustettiin Odontologinen jaosto. Hammaslääketiede saavutti aseman lääketieteen erikoisalana.
1904 Suomen Hammaslääkäriseuran Toimituksia julkaisu alkoi ilmestyä.
1912 Äyräpää nimitettiin seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi.
1923 Hammaslääkäriseura sai ensimmäisen kerran valtionapua.
1924 Hammaslääkäriliito perustettiin, ja ammatilliset ja sosiaaliset asiat siirtyivät liiton huomaan.
1928 Hammaslääkäriseura FDI:n (World Dental Federation) jäseneksi.
1937 Ensimmäinen laajempi kolmipäiväinen jatkokurssi, jossa useita luennoitsijoita.
1939 Yhteispohjoismainen tieteellinen julkaisu Acta Odontologica Scandinavica perustetaan.
1940-l. Sota-aikana suurin osa 50-vuotiaan seuran jäsenistä oli puolustusvoimien palveluksessa.
1948 Hankittiin oma huoneisto Bulevardi 30:stä.
1961 Koulutustoiminnan suunnitteluun perustetaan Jatko-opintotoimikunta.
1960 Ensimmäiset erikoisalojen jaostot perustetaan.
1962 Bulevardin huoneisto seuran omaan käyttöön vuokrasäännöstelyn jälkeen.
1964 Ensimmäinen Lääke näyttely toi näyttelytoiminnan mukaan Hammaslääkäripäiville.
1971 Jatko-opintotoimikunta muutettiin Koulutustoimikunnaksi ja järjestettiin ensimmäiset Luentopäivät.
1972 Hammaslääketieteellinen tutkimus ja alan julkaisujen määrä lisääntyi huomattavasti 1960- ja -70-luvuilla. Seuran julkaisu kansainvälistettiin ja nimeksi otettiin Proceedings of the Finnish Dental Society.
1974 Tutkimuksen päivä liitettiin mukaan Luentopäivään.
1975 Muutto Akavataloon ja yhteiset tilat Hammaslääkäriliiton kanssa.
1981 Hammaslääkäripäivien nimi muutettiin Hammaslääketiede – Odontologi -tapahtumaksi.
1987 Seuran kirjasto lahjoitettiin ja yhdistettiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteelliseen kirjastoon.
1988 Osa tutkimusrahastojen varoista säätiöitiin ja alan tutkimusta tukemaan perustettiin Suomen Hammaslääketieteen Säätiö.
1991 SHS Kustannus Oy perustetaan mahdollistamaan esim. koulutustoiminta ei-jäsenille.
1994 Tieteelliset artikkelit siirtyivät osaksi Suomen Hammaslääkärilehteä. Toimisto muutti takaisin Bulevardille.
2000 Hammaslääkäriseura liitti nimeensä hammaslääkäreiden ja hammaslääketieteen suojelupyhimyksen Pyhän Apollonian nimen.
2001 Yhteistyö Suomen Messujen kanssa alkoi Hammaslääkäripäivien näyttelyn järjestämisen osalta.
2002 Ensimmäinen hammaslääketieteellinen Käypä hoito -suositus valmistui.
2008 ”Hammaslääkäripäivät” palasi vuotuisen suurtapahtuman nimeksi.
2009 Tutkimuksen päivät ja luentopäivä -tapahtuma sai nimekseen Apollonia Symposium.
2014 Hammaslääkärijärjestöjen Täydennyskoulutus kuuluu kaikille -suositus julkaistaan.
2017 Apollonia 125 vuotta

Tiedon, taidon ja tutkimuksen tukija

Kun Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia perustettiin 1892, tavoitteena oli turvata uuden tiedon saanti suomalaisille hammaslääkäreille. Saman tavoitteen äärellä ollaan yhä, ja tänä päivänä Apollonian rooli tiedon välittäjänä ja tieteen edistäjänä on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin aikoinaan: tietojen pitäminen ajan tasalla vaatii jokaiselta hammaslääkäriltä yhä enemmän, tietotulva tulisi saada siirtymään hyviksi käytännöiksi vastaanotoille ja tutkimusrahoituksesta käydään kovaa kilpailua.

Apollonia viettääkin merkkivuottaan työn ääressä – kouluttaen jäsenistöä, tukien suomalaista tutkimusta ja välittämällä tutkittua tietoa. Samanaikaisesti hammaslääkäreiden seura katsoo kunnioituksella menneisiin vuosiin.

Apollonia juhlii myös kaikkia, jotka tekevät käytännön työtä, kouluttavat ja kouluttautuvat sekä tekevät hammaslääketieteellistä tutkimusta. Kiitämme teitä hyvistä hampaista!

Opiskelijana mukaan toimintaan

Koulutus, itsensä kehittäminen ja ammattissa oppiminen ovat osa hammaslääkärin työtä. Oppiminen on koko uran kestävä matka.Siksi Apollonia on aktiivisesti mukana jo hammaslääketieteen opiskelijoiden aloittaessa tiensä ammattilaisiksi. Opiskelijat ovat tervetulleista seuran jäseniksi jo opintojensa alkaessa, ja voivat osallistua Apollonian järjestämään koulutukseen maksutta. He voivat liittyä jaostojen opiskelijajäseniksi ja hakea Apollonian apurahoja jo opiskeluaikana.

Nykymuotoinen suunnitelmallinen opiskelijatoiminta tapaamisineen aloitettiin vuonna 2004. Apollonian ja Hammaslääkäriliiton yhteisen opiskelijaohjelman tarkoituksena on tutustuttaa opiskelijat paitsi järjestöihin ja niiden rooliin, myös olla mukana rakentamassa hammaslääkärin ammatti-identiteettiä. Jokainen vuosikurssi huomioidaan eri tavoin ja eri teemoin. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat tavataan opiskelupaikkakunnilla. Toinen vuosikurssi kutsutaan tapaamiseen Helsinkiin, jolloin opiskelijoilla on mahdollisuus myös vierailla Apollonian ja Hammaslääkäriliiton toimistoissa. Hammaslääkäriliitto järjestää 3. vuosikurssille tapaamisen Hammaslääkäripäivillä. Neljännen vuoden opiskelijat kutsutaan Apollonia Symposiumiin. Viides vuosikurssi saa Apollonialta ja Liitolta kutsun Hammaslääkäripäiville.

Lue lisää

Juhlavuoden koulutuspaketti

Juhlavuoden päivityspakettiin on koottu viisi tärkeää aihetta ja iltakurssit videoidaan usealle paikkakunnalle.

To 6.4.2017 Kestävän ja kauniin muovipaikan tekeminen
To 11.5.2017 Mikrobilääkkeiden käyttö
To 21.9.2017 Juurihoito Käypä hoito -suosituksen mukaan sisältäen akuutin ensikäynnin hoidon
To 5.10.2017 Kirurginen kurssi: päivystys, hampaan poisto?
To 2.11.2017 Parodontiitin Käypä hoito -hoitosuosituksen mukaan

Hinta:
Osallistuessasi 1–2 kurssille, yhden kurssin hinta 150 €
Osallistuessasi 3–5 kurssille, yhden kurssin hinta 100 €

Lue lisää

Valmistumisesta ammattiin

Opiskelujen päättyessä ja ammattiin valmistuessa usein ajatellaan: ”Se on vihdoinkin ohi! Olen valmistunut, enää ei tarvitse opiskella!” Totuus on kuitenkin toinen. Oppiminen alkaa toden teolla vasta valmistumisen jälkeen, käytännön työssä ja sen ohella. Erilaiset täydennyskoulutukset, ammattikirjallisuuden lukeminen, kollegoiden kanssa keskusteleminen ja jopa jokaisen asiakkaan yksilöllinen suu ovat koulutustilanteita, joissa opitaan lisää omasta ammatista. Tässä vaiheessa Apollonia pääsee loistamaan sekä kattavalla kurssitarjonnallaan että taitavilla kouluttajillaan. Seuralla on merkittävä rooli uusimman hammaslääketieteen alaa koskevan tiedon välittäjänä sekä ammatillisen osaamisen kehittäjänä.

Täydennyskoulutus yhä tärkeämpää

Jäsenten täydennyskouluttaminen on kuulunut seuran toimintaperiaatteisiin alusta alkaen, ja se on muotoutunut laajaksi ja suunnitelmalliseksi toiminnaksi vuosien varrella. Äyräpää koki jo aikoinaan, että hammaslääketiede on niin laaja tieteenala, ettei yksittäinen henkilö voi mitenkään hallita kaikkia sen eri aloja, vaan kollegoiden tuli kokoontua jakamaan tietoa toistensa kanssa. Alussa järjestettiin pienempiä esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia. Täydennyskoulutuskursseja alettiin järjestää vuonna 1937 ja seuraavana vuonna pidettiin ensimmäiset Hammaslääkäripäivät. Varsinainen koulutustoimintaa suunnitteleva Jatko-opintotoimikunta perustettiin 1961. Vuonna 1971 Jatko-opintototoimikunnan nimeksi tuli Koulutustoimikunta. 1960-luvulla perustettiin myös ensimmäiset erityisalojen jaostot, joita on nykyään 11. Jaostojen järjestämät koulutustilaisuudet täydentävät koulutustoimikunnan suunnittelemaa kurssi- ja tapahtumaohjelmaa.

Viimeisten vuosikymmenten aikana tutkitun tiedon määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja Apollonian vastuu tiedon välittäjänä on kasvanut. Jatkuva osaamisen kehittäminen kaikilla hammaslääkärin työn vaatimilla osa-alueilla kuuluu työnkuvaan.

Apollonian vastuulla on tarjota monipuolista täydennyskoulutusta ja huolehtia, että meillä on jatkossakin paitsi osaavia hammaslääkäreitä, myös asiantuntevia kouluttajia.

Kun Hammaslääkäriseura täytti 100 vuotta 1992, koottiin seuran historia ansiokkaasti 100 vuotta hammaslääkärien seurassa -kirjaksi. Tässä teoksessa Markku Larmas ennustaa: ”Tulemme toimimaan suun tautien erikoislääkäreinä, koska nykyiset perustaudit, karies ja iensairaudet tullaan lopullisesti voittamaan.” Toistaiseksi tätä pistettä ei ole vielä saavutettu. Valtava osa monen hammaslääkärin työajasta kuluu taistelussa kariesta ja parodontiittia vastaan. Hammaslääkärin työnkuva on kuitenkin muuttunut enemmän suulääkärin suuntaan, ja yleisterveyden ja suunterveyden välinen yhteys on aiempaa enemmän selvillä ja esillä.

Teknologioiden ja tekniikoiden kehitys, uudet materiaalit ja kuvantamisen kehitys ovat tuoneet varmuutta ja tarkkuutta työhön. Silti nämä edistysaskeleet ja uuden tiedon valtava määrä eivät ole vielä auttaneet päihittämään yleisimpiä suusairauksia. Meiltä löytyy tieto siitä, miten sairaudet estetään ja miten niitä hoidetaan, mutta ratkaisematta on vielä se, miten ihmiset saataisiin toimimaan parhaan tiedon mukaan. Tieto tulisi saada siirtymään käytännöiksi, potilaan ja väestön terveydeksi, kuten Apollonian Tieto taidoksi – suun terveydeksi -sloganissa todetaan.

Osaaja oppimisen portaikossa

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia lähestyi minua pyynnöllä kirjoittaa asiantuntijuudesta, osaamisen kehittämisestä jatkuvana prosessina ja koulutuksen monipuolisuuden tärkeydestä. Pyynnöstä hieman hämmentyneenä ja ilahtuneenakin päätin suostua.

Oppimisen alimmalla portaalla

Nuorena hammaslääkärinä toivoin, että kehittyisin vähitellen jonkun rajatun alueen asiantuntijaksi, jolloin tietäisin jostakin asiakokonaisuudesta mahdollisimman paljon. Moniin vuosiin en tiennyt, mikä se osa-alue voisi olla. Opiskeluaikanakin kiinnostuin niin valtavasti jokaisesta oppialasta ja aina tuntui siltä, että käsillä oleva aihe olisi juuri sitä mielenkiintoisinta. Tutkintotodistus kliinisten aineiden osalta sitten kieltämättä näyttikin siltä. Tietoa ja taitoa tuntui valmistumisvaiheessa olevan yltäkylläisesti ja kaikkeen oli vastaus valmiina, kuin apteekin hyllyltä. Ensimmäisissä työpaikoissa ihmettelin kovasti, kuinka muut eivät tiedä. En olekaan ollut varustettuna moisella itseluottamuksella enää milloinkaan sen jälkeen. Tie oppimisessa oli alussa ja seisoin tiedon tasojen ensimmäisellä portaalla, jossa vain luulin tietäväni ja osaavani ja jossa todellisen ymmärryksen ja nöyryyden määrä näyttäytyivät olemattomina.

Vuodet vierivät ja työ julkisessa perusterveydenhuollossa vaihtui yksityishammaslääkärin työhön. Tunne täydellisestä tietämisestä ja osaamisesta hiipui ja haalistui vähitellen. Yleismedisiiniset asiat alkoivat hiertää ja kiinnostaa entistä enemmän. Tuskaa alkoi tuottaa se, että opiskeluaikana hyvin opitut asiat alkoivat pahasti unohtua. Edes Farmaca Fennican teksti ei kaikilta kohdiltaan enää auennut. Ulkoa opittu tieto ei kääntynytkään enää käyttökelpoiseksi työkaluksi potilaita hoitaessa. Seitsemän työvuotta oli tehnyt tehtävänsä. Halusin kipeästi tietää ja ymmärtää enemmän. Nöyryys lisääntyi, kun tietämättömyys alkoi valjeta. Oli pakko ottaa lusikka silloin vielä kauniiseen käteen ja lähteä hakemaan oppia ja tietoa lisää.

Sairaalamaailma opettajana

Sain mahdollisuuden olla ilman palkkaa seuraamassa Helsingissä suu- ja leukasairauksien klinikassa suu- ja leukakirurgien työtä. Uhrasin tähän yhden työpäivän viikossa. Sain myös avustaa leikkaavia kirurgeja ja nautin rennosta, mutta kiireisestä ilmapiiristä. Ihailin osaajia, jotka näyttivät tietävän ja osaavan niin paljon. Silloin tiesin, mitä oikeasti tarvitsin ja halusin.

Vähitellen sain mahdollisuuden toimia sairaalalääkärin sijaisena. Näin, miten vakavasti yleissairaita potilaita sairaalassa hoidettiin, vaikka ”temppuna” saattoikin olla pelkästään hampaan poisto. Se kummastutti tietenkin, koska olin itsekin hoitanut omalla vastaanotolla samankaltaisia potilaita osaamatta niihin mitenkään erityisesti suhtautua. Muistan, kuinka minulle sanottiin, etten edes tiedä, mikä on sairas ihminen. Miten niin, ajattelin alkuun, mutta vähitellen, vuosien myötä hahmottui, etten totta vieköön tiennytkään. Ymmärsin senkin, että eipähän tiedä kyllä moni muukaan. Mielessä heräsi potilaiden puolesta huoli siitä, että he ajautuisivatkin hoidettavaksi osaajalle, joka ei ymmärtäisikään lähettää eteenpäin. Tätä ahdistusta poden kieltämättä edelleen. Näin sairaalassa myös, mitä hampaista lähtöisin olevat infektiot voivat saada aikaan. Trakeostomoitu paisepotilas teho-osastolla kaikkine dreeneineen, monitoreineen ja letkuineen oli häkellyttävä näky. Se sai pelkäämään, että jonakin päivänä joku omista potilaistani on minun tekemisteni ja tekemättä jättämisteni vuoksi samassa tilanteessa. Infektiofokussaneeraukseen tulleiden potilaiden radikaalit hoitosuunnitelmat, joissa useita hampaita, joskus kaikkikin, jouduttiin poistamaan, suorastaan järkyttivät hampaita nimenomaan säästämään opetetun hammaslääkärin.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa tuon ajan olleen hammaslääkärin ammatti-identiteetin kannalta jopa traumaattista. Tuntui kuin pukuhuoneessa töihin mennessä kaappiin olisi omien vaatteiden lisäksi jäänyt myös kaikki se, mihin olin saanut koulutukseni. Koko hammaslääkäriyteni roikkui siellä päivät pitkät takkini vieressä. Muistan selvästi, miten lamauttavaa oli käsittää, että oli niin paljon tärkeitä asioita, joista ei tiennyt likipitäen mitään. Mikä häpeä! Pelkästään taitamattomuus ja alun jatkuva avun tarve kirurgisissa toimenpiteissä olisivat olleet tarpeeksi nöyryyttäviä. Sairaalamaailma sinänsä oli oma kulttuurisokin aiheuttaja sekin. No, kyykkyjumppa ei tässä maailmassa liene pahitteeksi kenellekään, ei myöskään kylmä kylpy sen jälkeen, tai ennenkään sitä.

Lääketieteestä uusi näkökulma

Vajaan vuoden hämmennystä siedettyäni pääsin onneksi opiskelemaan oikeasti lisää. Lääketieteen opinnot mahdollistuivat ja sain suodattaa kaiken kokemani lääkärikoulutuksen opintokokonaisuuksien läpi. Kiitän kohtaloani siitä, että järjestys oli juuri tämä. Aloin vähitellen taas tietää. Opin jälleen oppimaan ja keräämään uutta tietoa ja yhdistämään sitä jo opittuun. Huikeinta oppimisessa on oivaltava hammaslääketieteellisten ja yleislääketieteellisten aspektien yhdistely.

Lääkäriksi valmistuttuani palasin takaisin sairaalaan samaan suu- ja leukasairauksien klinikkaan. Tietäminen oli lisääntynyt, samoin ymmärrys. Nöyryys oli jo selviö. Ymmärsin paremmin sairaalamaailmaa ja valmiudet erikoistumiseen olivat sillä kerralla aivan eri luokkaa. Helpoksi en erikoistumisaikaa pääse koskaan sanomaan. Työtunteja kertyi viikkoon huikea määrä päivystysten jakautuessa vain muutaman sairaalalääkärin kesken. Työrupeamat olivat pahimmillaan 36 tuntisia. Univaje pääsääntöisesti söi itsetuntoa, hetkellisesti ja ajoittain se näytti lisäävän sitä. Jälkeenpäin koen levon ja rasituksen epäedullisen suhteen hidastaneen oppimisprosessia sekä tietojen että taitojen kohdalla. Mikään oppiminen ei liene lineaarista. Välillä tulee suvantovaiheita, välillä jopa taantuu. Oma kokemukseni on, että taantumat tulevat näkyviksi herkimmin juuri toimenpiteiden, käden taitojen kohdalla. Onnistumisten positiiviseen kierteen tavoittaessaan kokee käsittämättömän ihanaa huumaa, jolloin tuntee pystyvänsä mihin vain. Hommat sujuvat ja rento läppä lentää. Epäonnistumisten kierre on puolestaan musertavaa, taannuttaa taitoja ja tekee araksi. Sellaisesta toipuminen vie aina aikaa, mutta epäonnistumisista selviydyttyä löytää taas uuden tason.

Tiedon jakajana, itsekin oppien

Erikoistumisaikana aloitin kouluttamisen. Debytoin Hammaslääkäripäivillä akuuteista infektioista, ja aloin myöhemmin pitää täydennyskoulutukseen liittyviä kursseja. Aiheena olivat yleissairaudet ja niiden merkitys hammaslääkärin työssä. Myöhemmin katsantokannaksi kiteytyivät infektiofokussaneeraukset ja toimenpidekelpoisuuden arviointi kirurgisissa toimenpiteissä. Erikoistuttuani työskentely yliopistonlehtorina vaati taas hieman erilaista perehtymistä ja se aika ryhditti koulutuksellista otetta. Kun myöhemmin siirryin terveyskeskustyöhön ja etenkin kun aloin toimia apulaisylihammaslääkärinä Lohjan suun terveydenhuollossa, tulivat vähitellen näkökulmiksi myös hoitopäätökset ja hoidon laatu yleisesti. Olen työssäni nähnyt julkisen suun terveydenhuollon suuret haasteet yleissairaiden ja iäkkäiden potilaiden hoidossa. Olen myös nähnyt, kuinka lujassa hammaslääkärikunnassa elää vaatimus hampaiden säästämisessä. Huonokuntoisten hampaiden poistopäätöksiä pitkitetään tarpeettoman pitkään ja tästä seuraa paljon ”turhia” toimenpiteitä ja tietenkin myös kustannuksia. Joidenkin yleissairaiden potilaiden kohdalla tällainen voi olla jopa vaarallista ja aiheuttaa paljon henkilökohtaista kärsimystä potilaalle ja kuluja sekä itse potilaalle että myös yhteiskunnalle. Osasyynä poistopäätöksen pitkittämiseen on se, että poistot koetaan nykyään vaikeina. Siksi olen katsonut tarpeelliseksi alkaa nostaa myös tätä aihepiiriä koulutusaiheeksi.

Kouluttaminen on pakostakin syventänyt tietämistäni edelleen ja auttanut tiedon soveltamista käytännön potilastyöhön. Vaikka koulutusteni aihepiirit näyttäytyvät äkkiseltään erillisiltä, käsittelen niissä kuitenkin likipitäen samaa asiaa – vain näkökulma muuttuu. Yhdistelen aina lääketiedettä hammaslääketieteeseen eri suunilta. Eri suunnasta katsominen haastaa aina minutkin uudelleen. Aihe on sama, mutta kuitenkin aivan eri. Kontekstin vaihtuessa saavuttaa aina uuden tason, joka taas tuottaa lisää oppimista. Tiedon käsitteleminen on innostavaa, mutta välillä riipivän piinaavaa. Asiat pyörivät ajoittain mielessä alituiseen ja joskus syntyy oikeita oivalluksia.

Kumppaneita opintiellä

Se, että opintomatkastani on syntynyt juuri tällainen, vaatii paitsi omaa sinnikkyyttä, hyvää onnea, myös tielle sattuvia hyviä ihmisiä, joiden avulla näkee taas vähän enemmän ja jotka availevat suljettuja ovia. Minulle tällaisia ovat olleet kaikki innostavat opettajani hammaslääkäriksi opiskellessani Turun yliopistossa ja merkittävinä mahdollistajina eri vaiheissa prof. Christian Lindqvist ja prof. Pekka Laine. Olen kiitollinen dos. Hanna Thorenille siitä, että hän otti minut parikseen yleislääketiedettä hammaslääkäreille kurssisarjan pitäjäksi ja dos. Riina Richardssonille siitä, että hän johdatti minut immuniteetin saloihin. Dos. Jyrki Törnwall on näyttänyt, mitä suu- ja leukakirurgia voi olla. Kiitos hänelle ja EL Karri Mesimäelle tuesta ja avusta edelleenkin. Kiitokseni ansaitsevat myös kaikki samaan aikaan erikoistumiskoulutuksessa olleet, erityisesti HLT Marina Kuhlefelt ja HLT Anja Kotiranta. Kiitos myös Suomen Hammaslääkäriseura Apollonialle, joka on mahdollistanut panokseni kouluttajana sekä koulutustoimikunnalle, jossa sain niin monen vuoden ajan toimia sekä sen kaikille silloisille jäsenille. Kiitos myös kaikille hammaslääkäreille, jotka haluavat oppia ja ovat vuosi toisensa jälkeen tulleet minua kuuntelemaan. Kiitokseni saavat myös nykyinen esimieheni EHL Jari Linden, lähin työkaverini EHL Helena Salusjärvi-Juopperi ja koko Lohjan suun terveydenhuollon henkilöstö. He ovat olleet tiiviisti mukana hoitoprosessien ja – käytäntöjen muuttamisessa.

Sammumaton tiedonjano

Matka ulkoa opituista luetteloista ja ranskalaisista viivoista siihen, että tieto on osa itseä ja toimintaa on ollut pitkä. Ajattelen oppimista kuin suurena kerrostalona. Joku voi kyllä kertoa, mitä jonkun huoneiston pohjoisen puolen ikkunoista voi nähdä, mutta näköalan ymmärtää vasta sitten, kun siellä on itse käynyt. Taloon voi mennä yhdestä rapusta ja näköaloja voi nähdä ikkunoista myös muihin ilmansuuntiin. Jostakin kerroksesta voi löytää reitin toiseenkin rappuun, nähdä sen huoneistoista taas jotakin erilaista ja johonkin muuhun suuntaan. Pidän rakennuksista ja arkkitehtuurista ylipäätään. Halusinkin aikoinaan arkkitehdiksi. En vain pitänyt ammattia kovin realistisena, koska opiskelu sen aikaisen korkeakoulujen oppaan mukaan kesti keskimäärin 11 vuotta. Joskus mietin mielessäni, että kauankohan tähän kaikkeen on mennyt. Täytin juuri 50 vuotta, eikä loppua opintiellä näy… Matkassa on yhä riittämättömyyden tunne, joka edelleenkin ajoittain pukkaa huokosista, ahdistaa ja piiskaa perehtymään enemmän.

Vertaan joskus polkuani myös The Eaglesin kappaleeseen Hotel California, jonka mystinen sanoitus sopii osin myös oppimiseen. Pieni aavistus oli jo alkutaipaleella: ”This could be heaven or this could be hell”. Enemmän taitavat omat kokemukseni kallistua kuitenkin tuohon taivaan suuntaan, mutta ehkä helvetistäkin on joitakin kokemuksia. Tiedonjano se ei vain sammu: ”But they just can´t kill the beast”.

Tanja Ketola-Kinnula
EHL, lääkäri, apulaisylihammaslääkäri ja kouluttaja

Kouluttajat - tutkitun tiedon välittäjät

Apollonian Koulutustoimikunnan sisältösuunnitelmia toteuttamaan tarvitaan suuri joukko asiantuntevia kouluttajia, joilla on kyky välittää tutkittua tietoa ja halu panostaa kollegoiden kouluttamiseen kerta toisena jälkeen. Jokainen esiintyminen vaatii valmistautumista ja uusimman tutkimustiedon läpikäymistä. Alan tutkimus onkin avain koulutustoimintaan.

Eräs Apollonian tärkeistä päämääristä on saada osa nuorista ammattilaisista kiinnostumaan tutkimustyöstä. Tutkijanuran ja erikoistumisopintojen kautta kasvaa Apollonialle tärkeä uusi kouluttajasukupolvi.

Apollonia haluaa tukea toiminnalleen niin arvokkaita kouluttajia täydennyskouluttamalla heitä. Apollonian kouluttajakoulutuksissa tutkijoille ja alan muille ammattilaisille tarjotaan tietoa ja vinkkejä, kuinka he voivat välittää oppimiaan, löytämiään ja kehittämiään tietoja, taitoja ja tekniikoita kollegoilleen. Kouluttajakoulutuksenkin tavoitteena on edistää ammatillista kehittymistä ja levittää uusinta tietoa yleiseen tietoisuuteen ja toimiviksi käytännöiksi.

Tieteen edistäjä ja tukija

Tutkimuksen tukeminen luo perustan koko Apollonian toiminnalle. Koulutus- ja julkaisutoiminta perustuvat jatkuvaan tutkimustyöhön ja uuden tiedon välittämiseen jäsenille. Suomessa tehdään korkeatasoista hammaslääketieteellistä tutkimusta, ja Apollonia pyrkii osaltaan varmistamaan, että tutkimustyö on houkutteleva vaihtoehto myös tuleville polville.

Hammaslääketieteen edistämiseen ja tutkimuksen tukemiseen tarkoitettu ensimmäinen lahjoitusrahasto perustettiin Hammaslääkäriseurassa jo vuonna 1898. Vuodesta 1924 seuran oli mahdollista keskittyä tieteen edistämiseen ja tukemiseen, kun Suomen Hammaslääkäriliitto perustettiin hoitamaan alaan liittyviä ammatillisia ja sosiaalisia asioita.

Vanhat rahastot ovat yhä apurahatoiminnan perusta, ja vuosien varrella niitä on yhdistetty suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Nykyään apurahoja jaetaan Apollonian rahastoista sekä Hammaslääketieteen Säätiön ja Hammaslääkärijärjestön yhteisrahaston varoista.

Konkreettisen tuen lisäksi tieteen edistäminen edellyttää myös tiedemaailman seuraamista ja kansainvälisiä suhteita. Suomalaisten tutkijoiden laaja kansainvälinen yhteistyö ja jäsenyydet kansainvälisissä hammaslääketieteellisissä järjestöissä ovat kansainvälisen toiminnan perusta. Seuran alkuaikoina puheenjohtajien henkilökohtaisilla suhteilla oli hyvin suuri merkitys verkostojen rakentamisessa. Henkilökohtaiset verkostot ovat yhä tärkeitä esim. kutsuttaessa luennoitsijoita Suomeen.

Käypää hoitoa

Käypä hoito -suosituksissa konkretisoituu yksi Apollonian työn tavoite: tutkimusnäytön valjastaminen kliinikoiden työn tueksi. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim aloitti näyttöön perustuvien lääketieteellisten hoitosuositusten laatimisen 1994. Hammaslääketieteellinen Käypä hoito -projekti käynnistyi kolme vuotta myöhemmin Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) aloitteesta. Ensimmäisen suosituksen valmistelu aloitettiin jo ennen kuin varsinainen yhteistyösopimus Duodecimin kanssa solmittiin vuonna 2000, ja vuonna 2002 valmistui ensimmäinen hammaslääketieteellinen Käypä hoito -suositus suusyövän hoidosta. Tällä hetkellä alan suosituksia on kaikkiaan kahdeksan, ja lisäksi hammaslääketiede on vahvasti näkyvillä Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus -suosituksessa. Suosituksia päivitetään suunnitelmallisesti, ja uusia suosituksia pyritään tekemään mahdollisuuden mukaan. Uusin, vuonna 2016 valmistunut suositus käsittelee juurihoitoa, ja seuraavan uuden suosituksen, joka käsittelee hampaan paikkaushoitoa, arvioidaan valmistuvan parin vuoden sisällä.

Käypä hoito -työtä on tehty alusta asti tiiviissä yhteistyössä Duodecimin kanssa. Apollonian Käypä hoito -työryhmien jäsenet on koulutettu Duodecimin järjestämissä seminaareissa, ja Duodecimin Käypä hoito -toimitus avustaa hammaslääketieteellisiä työryhmiä. Apollonian ja Duodecimin asettamat työryhmät tekevät talkootyötä, mutta hammaslääketieteellisten suositusten tekoa koordinoi osa-aikainen Käypä hoito -toimittaja.

Apollonia otti jo heti alusta alkaen vahvan roolin alan suositusten rahoittajana. Viimeisen vuoden aikana Apollonian hallitus on varautunut rahoitusosuuden kasvattamiseen, jotta tärkeä jäsenten arvostama työ jatkuisi.

kaypahoito.fi

Hammaslääketieteelliset Käypä hoito -suositukset:

  • Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet
  • Hampaan juurihoito
  • Karies (hallinta)
  • Lyhentyneen hammaskaaren hoito
  • Parodontiitti
  • Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD)
  • Suusyöpä
  • Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus
  • Viisaudenhammas

Julkaisutoiminnan uudet askelmerkit

Hammaslääkäriseuran alkuvuosina tieteellisiä julkaisuja saattoi toimittaa yhteispohjoismaiseen Skandinaviska Tandläkarföreningens Tidskrift -julkaisuun, joka ilmestyi Suomessa 1894–1900 Matti Äyräpään päätoimittajakaudella. Seuran oma tieteellinen julkaisu Suomen Hammaslääkäriseuran toimituksia, Proceedings of the Finnish Dental Society alkoi ilmestyä jo vuonna 1904. Alun perin tekstejä julkaistiin suomeksi ja ruotsiksi, mutta 1960-luvulta alkaen julkaisu ilmestyi neljä kertaa vuodessa englanninkielisenä, ja vuosittain pyrittiin lisäksi julkaisemaan yksi katsausartikkelinumero suomeksi. Vuonna 1993 ilmestyi viimeinen numero ”Proceedingsistä”, ja tämän jälkeen tieteelliset artikkelit siirtyivät osaksi Suomen Hammaslääkärilehteä. Hammaslääkärilehti on pitkälti suomenkielinen, ja sen yksi tehtävä onkin kehittää ja ylläpitää alan suomenkielistä sanastoa. Apolloniassa toimii lehden tieteellinen toimitus, joka vastaa artikkelien ja väitöskatsausten toimittamisesta, tuottaa tiede- ja pääuutisia lehteen sekä osallistuu lehden toimitustyöhön monin tavoin. Kuten jo seuran alkutaipaleella, lehti on myös yksi tärkeä jäsentiedotuksen kanava.

Tiedeartikkelit julkaistaan myös Duodecimin Terveysportissa, ja moni tiedeuutinen uudelleenjulkaistaan Lääkäriliiton Potilaan lääkärilehdessä. Pohjoismaisten hammaslääkärilehtien välinen yhteistyö on myös vakiintunutta, ja vuosittain kunkin maan lehdessä julkaistaan pohjoismaisena yhteistyönä tehdyt teemanumerot. Vaikka tieteellinen julkaiseminen on muuttunut suuresti 125 vuoden aikana, on omalla kansallisella julkaisulla yhä tärkeä roolinsa tiedon välittäjänä. Tavallaan tänä päivänä ei ollakaan niin kovin kaukana seuran alkutaipaleen julkaisutoiminnan ideologiasta, vaikka julkaisujen välityskanavat ovat muuttuneet esim. yhä digitaalisemmiksi.

42 puheenjohtajan matkassa

Apollonian puheenjohtajat 1892–2017 Äyräpää Matti 1892–1902
Hahl Gösta 1903–1905
Aspelund Axel 1906
Cederberg Gösta 1907–1908, 1917
Enckell Gösta 1909–1910, 1914–1916
Grundstroem Edvard 1911, 1918
Wasenius Ernst 1912–1913
Idman Gösta 1919
Salingre Axel 1920
Gadd Pehr 1921
von Bonsdorff Per 1922–1935
Kivimäki Juuso 1936–1945, 1951–1952
Rautakorpi Bertel 1946–1950
Tuomaala Jouko 1953–1955
Nevakari Kuno 1956–1960
Kalijärvi Ensio 1961–1962
Siirilä Hannu 1963–1964
Haataja Johannes 1965–1966
Koivumaa Kalervo 1967–1968
Kasurinen Mauno 1969–1970
Mattila Keijo 1971–1972
Calonius P. E. Boris 1973–1974
Ainamo Jukka 1975–1976
Rönning Olli 1977–1978
Alvesalo Lassi 1979–1980
Pohto Pentti 1981–1982
Oksala Erkki 1983–1984
Ranta Reijo 1985–1986
Anja-Riittaa Luoma 1987–1988
Larmas Markku 1989–1990
Painio Keijo 1991–1992
Rytömaa Inkeri 1993–1994
Tenovuo Jorma 1995–1996
Malmström Maria 1997–1998
Wolf Juhani 1999–2000
Alanen Pentti 2001–2002
Suuronen Riitta 2003–2004
Oikarinen Kyösti 2005–2006
Varrela Juha 2007–2009
Laine Pekka 2010–2012
Lahti Satu 2013–2015
Närhi Timo 2016–2018

Juhlamitali tiedon lähteellä

Hammaslääkäriseura on perinteisesti teettänyt mitaleita merkkivuosiensa ja erittäin ansioituneiden hammaslääketieteen tutkijoiden kunniaksi. 125-vuotisjuhlien mitali on kuvanveistäjä Pertti Kukkosen suunnittelema. Mitali kuvaa mm. Apollonian toimintaa hammaslääkäreiden osaamisen kehittämisessä, ja mitalin keskellä on ”tiedon lähde”.

– Apollonian mitalissa on paljon tekstiä, ja teksti onkin ollut vahvasti osa mitalin suunnittelua. Toisella puolella on kaksi aivopuoliskoa, joihin tekstit sijoittuvat kuvaamaan tietoa ja kouluttautumista. Toisen puolen kuva symboloi toisaalta hampaan paikkaa, toisaalta tiedon lähdettä, kertoo Kukkonen.

Juhlavuoden pronssinen mitali tehdään valamalla ja numeroituja mitaleita valmistetaan 100 kappaletta. Valmiit mitalit painavat noin kilon ja ovat halkaisijaltaan 11 cm. 125-vuotisjuhlamitalisääntöjen mukaan juhlamitali voidaan myöntää ”kotimaiselle tai ulkomaalaiselle henkilölle, yhteisölle tai laitokselle merkittävistä hammaslääketieteellisistä ansioista tai toiminnasta, jolla on merkittävästi edistetty hammaslääketieteen yleisten tarkoitusperien saavuttamista”.

Kuvanveistäjä Pertti Kukkonen

Apollonian juhlamitalin suunnittelija kuvanveistäjä Pertti Kukkonen on valmistunut Suomen taideakatemian koulusta 1983. Alun perin hän on koulutukseltaan hammasteknikko. – Hammasteknikon ura ei kestänyt kuin pari viikkoa, mutta opin paljon valutekniikasta – se on hammastekniikan alalla maailman parasta. Helsingissä työskentelevä taiteilija on pitänyt runsaasti näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla, ja hänen teoksiaan on niin julkisissa tiloissa kuin kokoelmissakin. Kukkonen on palkittu monissa taide- ja ympäristötaidekilpailuissa. Kansainvälistä menestystä toi vuonna 2014 finaalisija YK:n toimiston edustalle New Yorkiin järjestetyssä kansainvälisessä veistoskilpailussa, johon osallistui tekijöitä yli 80 maasta. Materiaaleinaan Kukkonen käyttää puuta, pronssia ja viime aikoina yhä enemmän betonia. Kukkonen on myös tutkinut betonin ominaisuuksia ja kehittänyt etenkin materiaalin esteettisiä ominaisuuksia. Vuonna 1998 Suomen Betoniyhdistys palkitsi hänet Vuoden Betoniteko -palkinnolla betonin ulkonäköön liittyvästä kehitystyöstä. Pikkutarkka mitalitaide on vastapainoa betonin kanssa työskentelylle. Mitalin valmistus suunnittelusta mallien kautta valuvaiheeseen on monivaiheinen prosessi. – Mitalien teko on aika samanlaista kuin suurempienkin taideteosten, mutta pieni pinta-ala vaatii erityisiä ratkaisuja. Se on kuin sanaristikkojen tekemistä. Haasteena on kaksipuoleisuus: puolien pitäisi täydentää toisiaan ja olla erilaisia.

Toimisto Bulevardilla

Seura perusti jo vuonna 1917 omakotirahaston kartuttaakseen varoja oman huoneiston ostoon. Huoneisto ostettiin vihdoin vuonna 1947 Bulevardi 30:sta. Tiloihin päästiin muuttamaan vasta 1962 vuokrasäännöstelyn purkautuessa. Ennen omaan huoneistoon muuttamista seuralla ja Hammaslääkäriliitolla oli välillä yhteisiä tiloja, ja välillä toimittiin erillisissä tiloissa. Tilat kävivät pian ahtaiksi, ja vuonna 1975 Hammaslääkäriseura ja Hammaslääkäriliitto ostivat yhteiset tilat Akavatalosta Pasilasta. Bulevardille muutettiin takaisin vasta vuoden 1994 lopussa. Välillä osa toimiston henkilökunnasta on toiminut satelliittitoimistoissa Bulevardin läheisyydessä, mutta vuonna 2013 toimisto koottiin Bulevardin katon alle kokonaisuudessaan. Tänä päivänä Bulevardin toimisto on ennen kaikkea toimiston väen työtila, mutta myös paikka, jossa järjestetään kokouksia ja jaostojen pienempiä tapahtumia.

Juhlavuoden kalenteri

23.1.2017 Kouluttajien koulutuspäivä (I/2017)
9.–11.3.2017 Apollonian 125-vuotisjuhlasymposium: Mikrobiologia ja infektiosairaudet
10.3.2017 Vuoden 2017 tutkimusapurahojen julkistaminen
31.3.2017 Nuorten hammaslääkäreiden päivä
6.4.2017 Juhlavuoden koulutuspaketti, osa I: Kestävän ja kauniin muovipaikan tekeminen, videokurssi
11.5.2017 Juhlavuoden koulutuspaketti, osa II: Mikrobilääkkeiden käyttö, videokurssi
9/2017 Kouluttajien koulutuspäivä (II/2017)
9/2017 Mainiot Markkinat 2017
21.9.2017 Juhlavuoden koulutuspaketti, osa III: Juurihoito Käypä hoito -suosituksen mukaan sisältäen akuutin ensikäynnin hoidon, videokurssi
5.10.2017 Juhlavuoden koulutuspaketti, osa IV: Kirurginen kurssi: päivystys, hampaan poisto?, videokurssi
2.11.2017 Juhlavuoden koulutuspaketti, osa V: Parodontiitin hoito Käypä hoito-suosituksen mukaan, videokurssi
23.–25.11.2017 Hammaslääkäripäivät 2017

Juhlavuoden kurssitarjonta

Lauttasaari

Ota yhteyttä!

toimisto@apollonia.fi
koulutus@apollonia.fi
jasenasiat@apollonia.fi
puh. 09 680 3120
Bulevardi 30 B 5, 00120 Helsinki
www.apollonia.fi

www.facebook.com/Hammaslaakariseura.Apollonia
www.instagram.com/shsapollonia