Rettelöivät munkit Kyminjoen kala-apajilla

Vuonna 1797 myönsi vasta kruunattu keisari Paavali I Valamon luostarille Kymenkartanon kalastusoikeudet. Vastalahjaksi toivoi keisari, että munkit muistaisivat häntä esirukouksissaan.

Munkit ryhtyivät viipymättä rakentamaan luostaria ja kappeleita. Ja kalastamaan. Yleinen käsitys oli, että he tulivat rettelöimään paikallisten asukkaiden kanssa. Munkit ylittivät usein kalastusoikeuksiaan ja rakensivat ilmeisesti patojaan sopimusten vastaisesti.

Eripurasta sukeutui lukemattomia oikeusjuttuja munkkien ja paikkakuntalaisten välillä. Jatkuvat riidat ja oikeusjutut pakottivat lopulta luostarin harkitsemaan Kymijoen kalastusoikeuksien myyntiä. Kun Suomen valtio ilmoittautui halukkaaksi ostajaksi, syntyivät lopulta kaupat. Vuonna 1847 luovutettiin Valamon luostarille kuuluneet kalapaikat ja maa-alueet Kymin pitäjässä Suomen valtiolle. Valtion tuli maksaa luostarille vuosittain yhteensä 5155 ruplaa hopeassa.

Maksu maksettiin tunnollisesti aina vuoteen 1967 saakka. Vielä nytkin valtion tulisi maksaa korvausta. Maksun summaa ei kuitenkaan aikoinaan sidottu indeksiin, joten inflaatio on syönyt sen lähes mitättömiin.